PIENITULOISTEN KANSALAISTEN HARRASTUSMAHDOLLISUUDET TURVATTAVA
Työttömät ja myös pienituloiset lapsiperheet ja eläkeläiset tarvitsevat taide, – kädentaito- ja liikuntaharrastuksia siinä missä leipääkin. Harrastukset vahvistavat ihmisen itsetuntoa, tuovat onnistumisen elämyksiä, virkistävät, luovat merkityksellisiä ihmissuhteita ja ehkäisevät syrjäytymistä.
Rahan riittämättömyys on usein harrastamisen esteenä. Sitä ei riitä jatkuvasti nousevien harrastusmaksujen kattamiseen, kun kuukausittaiset tulot hädin tuskin kattavat välttämättömät jokapäiväiseen elämiseen menevät kulut.
Suomessa on kaiken kansan sivistämiseen ja harrastamismahdollisuuksien luomiseen tarkoitettu
kansalais- ja työväenopistojen verkosto. Niiden tarjonta on edelleen runsasta ja kattaa kaikki ikäluokat lapsista vanhuksiin. Valitettavasti niiden nykyinen kurssien hinnoittelupolitiikka on johtanut siihen, että pienituloisimmalla kansanosalla ei ole varaa kurssimaksuihin niiden erilaisista alennuksista huolimatta. Myös urheiluseurojen keräämät maksut liikuntaharrastuksiin osallistumisista tilavuokra-, väline- ja lisenssimaksuineen karsii tehokkaasti pienituloiset pois toiminnasta.
Tarvitaan siis uusia avauksia turvaamaan kaikkien kansalaisten harrastusmahdollisuudet. Islannissa ratkaisumalliksi on otettu lasten ja nuorten osalta ns. kokonaiskoulupäivä. Koulut tarjoavat aamu- ja iltapäivisin erilaisia harrastusmahdollisuuksia kerhojen muodossa. Kerhotoiminnan on oltava maksutonta, jotta niihin voivat osallistua myös kaikkein pienituloisimmat.
Suomessa voitaisiin ottaa Islannin malli
käyttöön ja selvittää, minkälaisia säästöjä se toisi mm. syrjäytyneiden nuorten määrän vähenemisenä.
Aikuisväestölle ratkaisuja voisi löytyä erilaisista yhteisömalleista. Esimerkiksi Mikkelin työttömien Kohtaamispaikka Kipinä on ennakkoluulottomasti toteutettua toimintaa pienituloisten hyväksi. Se sisältää myös maksuttomia, kaikille avoimia harrastusryhmiä.